Kuinka ollakkaan, viime aikojen tokoilut ovat kyllä rehellisesti myönnettynä olleet TAAS hyvin lähellä nollatasoa. Joka kerta lupaan ryhdistäytyä, mutta aika vaikeata se näemmä on..
Tässä nyt kuitenkin jotakin mietteitä niistä vähäisistä treeneistä.

Kaukokäskyrintamalla (seiso+istu) ollaan - niin uskomatonta kuin se tällä lusmuilulla onkin - edistytty sangen mukavasti. Seisominen on vielä pikkuisen epävarma, ja sitten on tietty yhä olemassa se kääntymisongelma, jota olen yrittänyt lähinnä namipalkalla korjata. Muutenkin jatkossa pitää ottaa enemmän pelkkiä istumisesta seisomaan vaihtoja (niin, että N on houkuteltu ilman varsinaista käskyä istumaan), sillä huomasin tänään, että suurin osa harjoituksista menee kaavalla s(tämä lähtöasento myös ilman erilliskäskyä)-i-s, ja pelkkä seisomaannousu onkin Nikille paljon vaikeampi, kuin tuo pidempi sarja..

Liikkeestä seisominen on sitten heikommalla tolalla.. tänään Niki oli ainakin tosi epävarma, ei parka selvästikään tiennyt, mitä siltä vaadin. Pöh.

Perusasennot ovat nyt taas olleet hieman parempia & tiiviimpiä, tiheämmästä palkkauksesta on siis ollut apua. Joskin vauhtia voisi olla enemmänkin, tosin voi olla, että tällä viikolla tuo helle on vaatinut veronsa pienoisen hidastelun muodossa.

Tällä viikolla pääsin myös tarkastelemaan tokoa lajina hieman erilaisesta kulmasta, sillä minut nakitettiin vetämään pari jatkokurssin tuntia (ruokapalkalla :P Koskas, Katri, mennään syömään? ;) ). Oli ihan kiva kokemus, joka tarjosi lisäksi vähän lisää motivaatiota omaankin treenailuun. Ehkä minä vielä joskus saan otettua itseäni niskasta kiinni... ruutuakin voisi alkaa opettaa Nipsulle uudestaan (ollaan me sitä joskus ehkä kolmisen vuotta sitten viimeksi treenailtu..), nyt kun meillä on kunnon ruutumerkitkit (kiitos asianosaisille, kaikki eivät ehkä osaisi arvostaa saamiaan huomiokeiloja, mutta minun mielestäni ne olivat oikein oivallinen yo-lahja :D ).