Tein tokokisasuunnitelmia. Sitten taas muistin, että koirani on narttu. Jos nyt mitään edellisestä juoksuvälistä (ja tästä karvanlähdöstä) on pääteltävissä, se juoksee helmi-maaliskuun tienoilla. Plaah. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä, miten nämä menee... pitää nyt pohtia, että ilmoittaisiko kuitenkin johonkin kisoihin.

Onpa hankalaa!

Valan elämään on viime viikkoina kuulunut mitä erikoisempia ja pelottavampia asioita. Meikäläisen näkökulmasta kyse on joka kerta ihan tavallisista arkielämän tapauksista - vai mitä mieltä olette niinkin omituisista seikoista kuin vaikkapa lumiukko, pyykkiteline ja kadulla kulkevat vieraat ihmiset?

Pääasiassa Vala on reipas ja vilkas oma itsensä, mutta sitten aina välillä tulee vastaa näitä tosi jännittäviä monstereita, joita on parempi koittaa paeta ja sitten turvallisesti vähän murista vaikka pöydän alta. Ihan tavallista elämää siis nuoren koiran kanssa... (vaikka V:kin alkaa jo lähennellä kahta ikävuotta, se on edelleen välillä tosi pentumainen).

Lisäksi tämän punaisen koiran päähän ei nyt ihan mahdu ymmärrys, mikä tuo vaahtosammuttimen kokoinen haalarikansa oikein on. Kovasti kiinnostaisi, ja melkein joka kohtaamisella tulee hirmuinen hepuli, kun pitäisi päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Näilläkin tyypeillä on kuitenkin aika jännittäviä kulkupelejä: pulkkaa, rattikelkkaa, liukuria... Toistaiseksi on kuitenkin vähän pidetty etäisyyttä, sillä Valan riehakkuus ei välttämättä tee vaikutusta lapsiin, vanhemmista nyt sitten puhumattakaan. Tuleepahan ainakin hyvää arkipäivän hallintatreeniä :-)

Viime viikolla lenkillä jäin juttelemaan hetkeksi vastaantulleen koiranulkoiluttajan kanssa... keskustelu alkoi vastaantulijan ensimmäisellä kommentilla: "Sun koirallas on adhd." Totesin, että niin on.

Hiphei, meikäläisen vähän kadoksissa ollut tokomotivaatio alkaa selkeästi taas palailla takaisin. Kisakalentereitakin ehdin jo pikkasen vilkuilemaan. Jos sitä laittaisi ilmoittautumisen AVOon menemään, niin olisi ainakin yksi tosi selkeä lähitulevaisuuden tavoite.

Kävin Valan kanssa tokoilemassa ensin torstaina "vanhojen koirakavereiden" kanssa tallilla, ja sitten perjantaina puolestaan suuntasimme Valkeakoskelle treffaamaan muita Siipiveikkoja. Torstain treeneissä Vala oli levoton, eikä oikein keskittynyt. Treenipaikka oli sille uusi, ja muutenkin koiralla oli liikaa kierroksia. Paikkamakuussa se oli tosi levoton, pää pyöri koko ajan. Pysyi kuitenkin, vaikka näyttikin koko ajan siltä, että voisi ihan yhtä hyvin nousta minä hetkenä tahansa. Lisäksi Vala treenasi ruutua, jossa nyt ei ollut oikein kummallakaan meistä taaskaan kauhean hyvää ideaa... pitää nyt oikeasti palata tässä hommassa taaksepäin ja tehdä parempi pohjatyö. Luoksarin pysäytyksiä tehtiin myös. Ekalla kerralla ihan jees, toisella kerralla Vala ennakoi ja tarjoili sekä seisomaan pysähtymistä että maahanmenoa. Vikaksi otettiin sitten vaan läpijuoksu lelupalkalla. Noudon Vala teki tosi nätisti muutoin, mutta luovutuksissa se ennakoi ja päästi irti vähän turhan aikaisin. Hypyssä treenattiin kauempaa lähetystä (ALOssa kun minä itse seison aikalailla kiinni esteessä...). Lisäksi tehtiin hyppynoudon loppuosaa, ts. kutsuhyppyä kapulan kanssa. Sehän sujuikin oikein kivasti.

Perjantaille meille oli varattu vuoro maneesista. Tosi kiva juttu, saatiin taas uusi treenipaikka. Nyt tehtiin vähän koemaisemmin, oli kehänauhaa ja erinäköisiä tötsiä sekä liikkuri. Vala aloitti seuraamisella. Ensimmäinen liikkeellelähtö meni ihan puihin, kun Vala lähti heti edistämään omille teilleen. Uusi yritys paremmalla keskittymisellä ja päästiin tekemään pidempi kuvio (pitkästä aikaa). Paikoin Vala tekee kivaa seuruuta, paikoin taas pakka levähtää. Yleisilme taisi olla sellainen, että V joutuu jatkuvasti pidättelemään itseänsä (korvien asento takana, vähän omituinen liikehdintä jne.). Seuraamista ei olla kyllä oikeasti pitkään aikaan kunnolla treenattu, joten ehkä olisi taas syytä... kunhan vaan ensin keksin itse, mitä tässä tilanteessa olisi nyt parasta tehdä. Kaukoissa Vala ei ensin mennyt jätettäessä maahan, mistä vähän ärähdin sille, mikä taas ilmeisesti jäi vähän hiertämään, koska V ei reagoinut ensimmäiseen istu-käskyyn. Otettiin uusiksi, ja nyt Vala taas oli täysillä mukana ja näytti, että kyllä se oikeasti osaa AVOn kaukot mallikkaasti. Tokavikana liikkeenä tehtiin hyppy, ensimmäistä kertaa ikinä Valan kanssa AVO-luokan vaatimuksten mukaisesti. Tähän mennessä olen tehnyt sen kanssa vain erillisiä lähetyshyppyjä ja kutsuhyppyjä. Osien yhdistäminen ei Valaa hämmentänyt, vaan tämä sujui superhienosti. Loppuun vielä nouto. Kapula oli aika iso verrattuna meidän omiin, mutta sekään ei Valaa nyt härinnyt, kun tästä on näköjään tullut yksi sen lemppariliikkeistä. Vauhti ja lopun myyräntappohyppy hautasivat kapulan maneesin puruun, mutta taisi vaan innostaa koiraa lisää, kun se sai itse kaivaa kapulan ensiin ennen palautusta.
Ihan lopuksi, kaikkien tehtyä haluamansa yksilöliikkeet, otettiin paikallamakuu. Minä kävin piilossa (omien laskujeni mukaan olin poissa 45 sek). Vala oli kuulemma ollut tällä kertaa ihan nätisti, ilman ylimääräistä levottomuutta. Jee!

Vala treenasi perjantaina lisäksi vielä näyttelyesiintymistä. Tässä olikin haastetta aika lailla, sillä ravia ei oikein löytynyt millään. Kävely, laukka ja peitsaus kyllä...
Vähän epäilytti, että olisiko sillä kuitenkin jotakin jumissa (Tuulikki kävi kyllä vähän aiemmin hieromassa). Toisaalta nyt kun olen pari päivää seuraillut koiran liikkumista ulkona lenkeillä, niin kyllä se ravikin sieltä löytyy (vaikka peitsaustakin on). Ehkä siis kuitenkin oppimiskysymys? Pohditaan ja kokeillaan harjoitella. Ja se kunnon näyttelypanta & -remmi pistetään vihdoin oikeasti ostoslistalle ;)

Hirmuisen kiva oli perjantaina nähdä Valan sisaruksia, paikalla oli tosiaan viidestä pennusta neljä. Kovin samanlaisia piirteitä näytti koirista taas löytyvän :-) Muitakin Siipiveikkolaisia oli tottakai mukava nähdä. Törmäillään jatkossa toivottavasti kisoissa ja kokeissa (ja miksei muutenkin)!

Vuonna 2011 saavutettua:

• KTK
• TK1
• 2 x ERI ja 1 x SA
• 30 luettua kirjaa
• 365 löydettyä geokätköä ja 1 itse piilotettu

Siinä se tiivistetysti. Koulutustunnuksissä oltiin kivan k ja t -kirjain painotteisella linjalla. Minä olen nyt virallisesti kauppatieteiden kandidaatti ja Vala puolestaan saa kantaa nimensä edessä tokon alokasluokasta hankittua titteliä. Tokossa tavoitteena oli kisauran korkkaus, ja ensimmäiset viralliset kisat kisailtiin alkukesästä. Tämän jälkeen kävi mielessä, jos jo syksyllä olisikin siirrytty avoimeen luokkaan, mutta omaan saamattomuuttani ei todellakaan saatu avon liikkeitä kisakuntoon. Toisaalta hyvä näin, olen tyytyväinen, että sekä minä että koira saimme nyt rauhassa hankkia kisakokemusta alokasluokasta. Vaikka pisteiden puolesta mentiinkiin joka kisalla hippasen alaspäin, niin olin kyllä itse varsin tyytyväinen suorituksiin. Kolme kisaa, kolme ykköstä.

Näyttelykehässä Vala kävi kaksi kertaa. Ensimmäine koitos oli toukokussa Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä, josta Vala sai ERIn ja sijoittui junioriluokan kolmanneksi. Uran toinen missikisa käytiin sitten joulukuussa Niihanman maneesin "pikkuryhmiksessä", josta Vala sai ERIn sekä SA:n ja sijoittui nuorten luokan toiseksi. Näyttelyissä pärjättiin siis minun mittapuullani aivan mahtavasti!

Tälle, nyt alkavalle, vuodelle suunnitelmissa ja haaveissa on luonnollisesti tokossa avoimessa luokassa kilpaileminen. Ihan vieläkään liikkeet eivät kisakunnossa ole, vaan työtä vaaditaan kyllä edelleen. Rinnalla toki treenaillaan myös ylempien luokkien juttuja (kuten normaalistikin on siis tehty). Taipparit jäivät harmillisesti viime vuodelta käymättä, ja loppuvuodesta lusmuiltiin treenirintamallakin ihan urakalla. Tässä pitää kyllä ryhdistäytyä tänä vuonna! Näyttelyitä käydään varmaan muutamat, fiiliksestä ja menestyksestä riippuen. Ja kun vielä on ylimääräistä aikaa, niin koitetaan ehtiä jatkamaan ihan kivalle alulle päässyttä mejäilyharrastustakin.
Yhdistystoiminnassa jatkan mukana omalla pienellä panoksellani: pesti Novascotiannoutajat ry:n tokotoimikunnan jäsenenä jatkuu sekä lisäksi tarkoituksena olisi järjestää muutamia tolleritapahtumia Tampereen seudulla. Alueen tolleristin kannattaa muistaa seurailla tätä blogia.

Geokätköilyssä oli muuten alustavana tavoitteena saada vuodelle 2011 sata löytöä. Taisi vähän lähteä tämä harrastus käsistä, kun vuoden lopulliseksi saldoksi tuli 365. Kivaa on ollut! Tässä muuten kartta, joka osoittaa kunnat, joiden alueella on kätköilyn merkeissä puuhailtu:

Kirjojen parissa tulikin sitten vietettyä aika paljon vähemmän aikaa. Tai ehkä enemmäkin, sillä opiskeluun liittyviä teoksia on kyllä luettu ahkerasti. Tuo 30 vapaa-ajalla luettua kirjaa on kuitenkin tosi vähän (vrt. 2010: 65 kpl ja 2009: 94 kpl). Ehkäpä tänä vuonna ehtii taas vähän enemmän :-)

Vala jaksaa poseerata uskollisesti (ruuan toivossa...), Nikiä ei huvittanut :-)

mutta kyllä pappakin vielä syttyy, kun on kyse lahjoista! Maitotölkit ovat meillä vanhoja hyviksi havaittuja pakkauksia koirien joululahjoille.

Vala sai myös "jouluvalot" kaulaansa. Eli siis kyseessä on Leuchtie-valopanta, jotta pimeässä viilettävän koiran erottaisi hieman paremmin.

Lopuksi vielä muutama kuva Valan uudesta ystävästä, suloisesta pienestä Syke-bordercolliesta.

Nyt olisi ihan oma tiedotusblogi pystyssä Tampereen seudun tolleriharrastajia varten: täällä. Meidän alueemme toiminta taitaa olla ollut tauolla jo muutaman vuoden ajan, joten nyt yritetään taas vähän herätellä eloa tällekin seudulle. Mielellämme otamme vastaan ideoita ja toiveita tulevasta toiminnasta (yhteislenkkejä, kimppatreenejä jne.) sekä muutoinkin olisi nyt alkuun mukava hieman kartoittaa, paljonko toiminnasta kinnostuneita harrastajia seudulta löytyy.

Itsenäisyyspäivää vietettiin jo aika perinteisin menoin: suunnattiin Niihamaan koiranäyttelyyn. Useimmiten olen tosin ollut siellä pyörimässä vain turistina, mutta nyt olin ilmoittanut Valan kehään (itse asiassa vain kerran ennen tätä olen ko. näyttelyssä ollut Nikin kanssa esiintymässä). Tollereita oli ilmoitettu aika hurja määrä, 53 koiraa. Tuttuja ihmisiäkin oli paikalla tosi paljon, kaikkia ei edes ehtinyt käydä moikkaamassa! Superkivaa oli kuitenkin jutella kaikkien niiden kanssa, joiden ehdittiin. Jättikiitos myös J:lle, että jaksoit seisoskella kehän laidalla seuranani ja auttaa tavaroiden kanssa.

Vala kisaili nuorten luokassa. Tuomari Paula Rekiranta saneli kivan arvostelun (löytyy varsinaisten kotisivujen puolelta) ja kehäsihteeri ojensi punaisen nauhan ERInomaisuuden merkiksi. Viidestä nuoresta nartusta kaksi sai erin, ja kilpailuluokassa Vala sijoittui toiseksi. Teki kyllä mieli hyppiä riemusta siinä vaiheessa, kun kuulin tuomarin sanovan kehäsihteerille, että "annetaan molemmille SA:t". Paras narttu kehässä olikin sen verran koiria, ettei sieltä enää menestystä tippunut... mitä nyt ensin päästiin juoksemaan kierros ympäri (oli muuten tosi pieni kehä!) ja sitten käteltiin ulos. Hetken päästä huudeltiinkin kaikki jo kertalleen uloskätellyt kilpailijat takaisin kehään taas kipaisemaan kierros ympäri, jotta saatiin varasertikin jaettua (Serti meni PN4 sijoituksen napanneelle nuorten luokan voittajalle).

Vala oli kehässä yllättävän kivasti. Varsinkin kun pari viikkoa ennen näyttelyä havahduin itse todellisuuteen, etteihän tämä koira osaa oikein poseerata, saatika sitten ravata kauniisti. Vähän ehdittiin onneksi treenata, jotta saatiin pahimmat tokopiirteet (ehkä) karsittua pois... onhan se kiva, että koira tarjoaa perusasentoa ja katsekontaktia, mutta näissä ympyröissä pitäisi kyllä vältellä sellaista. Liikeeiden esittely toivottovasti näytti ihan ok:lta. Itse en uskaltanut juoksuaskelia ottaa, vaan harpottiin sitten pikakävelyä ympäri kehää. Jos minä olisin juossut, Vala olisi todennäköisesti saanut taas ihan järjettömän hyppyhepulin...

Kivasti meni, joten pitääpä vähän alkaa silmäillä ensi vuoden näyttelykalenteria :-) Jos sitä vaikka innostuisi, ylittäisi itsensä ja osallistuisi useampaan näyttelyyn kuin 2 / vuosi. Harkitaan. Ihan halpaa lystiä ei tämäkään ole.